Eräänä torstaina, kun iltapäivä oli jo kääntymässä illaksi, saimme erikoisen kutsun.
Naapurin rouva oli lähdössä poikansa kanssa kylään Artöm-serkun luokse Lazurkan kylään Altain vuorille ja koska autossa oli tilaa, saimme kutsun lähteä mukaan.
Matkaan
Pakkaamisessa ei viivytelty, sillä tie kutsui ja parin tunnin matka olisi mukavampi taittaa valoisaan aikaan.
Kevyt varustus sellaisia vaatteita, jotka eivät säikähtäisi karuimpiakaan maasto retkiä ja tietenkin kamerat.
Alkumatka Rubtsovskista lähdettyä oli samanlaista, mihin kaupungin ympäristössä olin jo aiemminkin oppinut, eli todella suuria viljavainioita, joiden välissä on kapeat puuistutukset eroosion estämiseksi.
Auringonkukkapellot loistivat keltaisena ja vehnävainiot olivat kasvaneet hyvin.
Siellä täällä oli tien varressa Neuvostoliiton aikaisia ylistyksiä peltojen työläisille.
Ohikiitävien paikkojen nimissä on ilmeisesti sodan jälkeen tuotuja nimiä, kuten Pariisi ja Varsova. Nämä hyvin pienet paikat jäivät tällä kertaa vierailematta.
Alkumatkasta tiet olivat jopa erittäin hyviä, joten en ihmettele yhtään, jos Suomessa ajaa suurella nopeudella venäläinen henkilöauto, jossa alueen kertova tunnusosa on numeroltaan 22.
Suuret autot, hyvät tiet ja olematon nopeusvalvonta ovat täkäläisille näköjään tekijänä suuriin nopeuksiin.
Maasto alkaa kumpuilemaan ja kohoamaan
Jo vajaan tunnin ajomatkan jälkeen alkoi maasto kumpuilemaan. Vaikka tie olisi ollut suora yli kymmenen kilometriä, alkoi korkeuseroja tulla näkyviin.
Siellä täällä kyliä, joiden tunnusmerkistöön alkoi maatalouden sijasta tulla enemmän kaivosteollisuutta.
No eihän se mikään ihme ole, sillä Venäjä on rikas maa malmivaroiltaan.
Kun nousut ja laskut alkoivat jyrkkenemään, alkoi näkyä tapa, jolla tiet on täälläpäin rakennettu.
Kummallakin puolella tie kulkee viistossa rinteellä ja tekee juuri ennen notkelman pohjaa jyrkähkön mutkan. Tämä antoi joissakin paikoissa todella mielenkiintoisia näkymiä maisemiin, jossa harvakseltaan olevien kylien kohdalla oli joko lähinnä kupriittikaivosten kylttejä, tai sitten muistomerkkejä Suuren isänmaallisen sodan sankareille.
Vasemmalta puolelta alkoi näkymään jo kaukaa hyvin erikoinen kohde. Suurten peltojen takana näkyy jokin erikoinen paikka. En pysty tunnistamaan sitä ollenkaan, sillä se on vielä todella kaukana.
Kun matkaa on tehty tovin verran enemmän, minulle kerrottiin, että kysymyksessä on GS Titovin mukaan nimetty observatorio, jota ollaan rakentamassa. Kosmonautti Titov oli kotoisin Altain alueelta ja toinen ihminen, joka oli kiertänyt maan avaruudessa. Ei siis turhan miehen nimi observatoriolle.
Valitettavasti tämä mielenkiintoinen kohde on todennäköisesti tulevaisuudessakin paikka, jonne tavallinen turisti ei pääse tutustumaan. Mutta vertailun vuoksi on todettava, ettemme pääse vierailemaan Suomen ilmavoimien tutka-asemille, tai muuhun vastaavaan paikkaan.
Barnaul-Zmeinogorsk -tie
Käännymme Barnaulin ja Zmeinogorskin väliselle tielle. Jostakin syystä liikenne vilkastuu, vaikka tien laatu heikkenee jo lähelle tavallisen suomalaisen valtatien tasoa.
Tie kohoaa ylöspäin ja etenkin vasemmalla näkyy todella kauniita vuoria, joita emme kuitenkaan pysähtele kuvaamaan nyt menomatkalla. Nautin todella paljon siitä, kuinka esimerkiksi peltoaukea, jonka alueella kasvaa vaikkapa auringonkukkaa, tattaria ja vehnää voikaan olla kaunis taustalla kauempana siintävien vuorien edessä.
Oikealla puolella tietä on suuri ortodoksinen risti, jonka paikalliset uskovat ovat pystyttäneet kylänsä laidalle tien varteen. Tämä risti on siis hieman poikkeava maailmalla usein nähdyistä tienvarsien risteistä. Hetken kuluttua tien varressa on kartta, jonka oikeassa laidassa on Leninin kuva. Minulle kerrotaan, että olemme saapumassa Galtsovkaan ja kolhoosi on ollut todella vauras.
Illan myötä tämä kylä on hiljentynyt ja kaupat ovat sulkeneet jo ovensa.
Zmeinogorsk ja kapenevia teitä Lazurkaan
Seuraava paikka tuokin minulle yllätyksiä. Paikan nimi on Zmeinogorsk, jossa on toiminut keisarinna Katariina Suuren aikana kukoistava kaivosteollisuus. Kerron lähiaikoina tarkemmin Zmeinogorskista, mutta minulle oli todellinen yllätys, että edessämme oli kyltti, jossa kerrottiin, että täällä on ollut Venäjän ensimmäinen rautatie, joka on tehty vuosina 1806 – 1809.
Ainakin minulle on opetettu koulussa, että Pietarin ja Pauluskin välinen rata olisi ollut ensimmäinen.
Lieneekö sitten syynä se, että tämä rata on varmasti ollut pelkkä malmirata ja todennäköisesti vielä kapearaiteinen?
Tähän asiaan haluan vielä joskus löytää vastauksen.
Suuri historia
Olemme seudulla, jolla oli aikoinaan suuri merkitys Venäjälle. Runsaat malmivarat, kuten kupari, lyijy ja kulta tekivät alueesta maan hallitsijoille merkittävän. Itseasiassa sana Altai tarkoittaa kultavuorta.
Minulle kerrotaan, että tulemme käymään Zmeinogorskissa ja käymme tutustumassa sen museoissa. Kuulostaa todella mielenkiintoiselta, sillä tästä kylästä näkee jokainen, että se on todella vanha. Jatkamme matkaamme ja jälleen alkaa tulla eteen sellaista näkymää, mihin Venäjällä on tottunut ja toisaalta yhä upeampia vuoria.
Puuralli ja sen seuraukset
Matkaamme eteenpäin kohti Lazurkan kylää, joka on määränpäämme.
Jo joidenkin kilometrien päässä Zmeinogorskista alkaa tien päällyste heiketä todella huonoksi ja autoa ajava Anna kertoo syyksi sen, ettei se kestä puutavara-autojen liikennettä.
Lazurkasta viedään nimittäin paljon lehtikuusta Kazakstaniin, sillä siellä on puiden kaataminen kiellettyä.
Artöm, jonka luokse olemme menossa, työllistää näissä töissä runsaasti miehiä ja kalustoa.
Matkavauhti hidastuu todella paljon, sillä tätä tienpätkää ei varmaankaan ole käynyt kukaan kunnostamassa tänä kesänä.
Minua se ei haittaa, sillä ihailen viimeisiä peltomaisemia ja nyt selkeästi edessä kohoavia vuoria.
Ajamme hitaasti vuoren rinnettä myötäilevää tietä. Vasemmalla puolella on joki, johon on tehty padoilla uimapaikkoja ja kala-altaita.
Kummallakin puolella tietä kasvaa nyt tyrnipensaita ja lehtikuusia. Nyt olemme vuoristossa ja kauneuden voi nähdä joka puolella.
Käännymme oikealle pihaan, jossa Artöm odottaakin meitä.
Ystävällinen venäläinen tervetulotoivotus ja olemme päässeet perille.
Banja odottaa lämpimänä ja ilta pimenee.
Mars loistaa kauniina lehtikuusimetsän ja vuoren rinteen yltä. Tunnen upean tuoksun, jonka tunnistin heti samanlaiseksi, kuin joissakin saunan löylytuoksuissa on.
Aivan oikein. Lehtikuusta käytetään löylytuoksujen valmistamiseen.
Kerron lähipäivinä siitäkin lisää, sillä pääsin tutustumaan siihen ja moneen muuhunkin asiaan tällä ikimuistoisella matkallani.