Tämä on neljäs kirjoitukseni matkasta Altai-vuorelle. Lazurkojen kaivos toimi aikoinaan täällä ja nyt entisen kaivoksen ympäristöön pääsee esteettömästi kävelemään.
Kirjoituksen lopussa on kuvia Lazurkojen kaivosvuorelta.
Kirjoitan vielä ainakin kaksi juttua tästä ihanasta vuoresta, jossa tuoksuu lehtikuusi.
Kuparia, kultaa ja muita arvo metalleja
Vain 350 asukkaan Lazurkan kylän kupeessa Venäjällä, Altai-vuorella on pala tsaarin ajan Venäjän historiaa.
Kylän läpi kulkeva pikkutie menee ylemmäs vuoren rinteelle ja siellä on Lazurkojen kaivosalue, jossa oli kaivostoimintaa 1762- 1874.
Ylös vuorelle johtavan huonokuntoisen hiekkatien oikealla puolella on heti alkuun huoltohalli, jonka toisessa päässä on kylän paloasema, paloasema numero 130, jolle on sijoitettu paloauto päivystäjineen. Hallin lähellä on myös välilastausalue isäntämme Artjomin metsähakkuutöiden logistiikassa.
Metsästä tuotavat lehtikuuset lastataan täällä uudelleen toisiin autoihin, jotka kuljettavat ne edelleen sahattuna, tai sahaamattomana. Asiakkaat ovat Kazakstanissa, jossa metsän hakkuutyöt on kielletty kokonaan.
Lähes kaivosalueen huipulla oleva pystykuilu kätkee veden täyttämään, noin 80 metrin syvyyteensä surullisen tarinan. Vuonna 2006, eksyi tarinan mukaan mahdollisesti juovuksissa ollut ollut metsästäjä autollaan tämän kaivosalueen huipulle ja ajoi suoraan veden täyttämään kuiluun, eikä autoilijaa, tai autoa löydetty koskaan.
Huipulla kauneutta
Kun kiipeämme edelleen, pääsemme korkeimmalle paikalle kylän viereisellä vuoren rinteellä.
Näkymä on avoin lähes 270 astetta, joten se on häkellyttävän kaunis, sillä näkymä kymmenien kilometrien päähän on värikäs ja monipuolinen.
Tänne huipulle meidät tuoneet serkukset Artjom ja Anna kysyvät, miltä minusta tuntuu nähdä nämä maisemat. Itseasiassa sitä ei voi kuvailla sanoin, vaan se pitäisi jokaisen kokea itse.
Kylän talot alhaalla näyttävät hyvin pieniltä ja pystyn erottamaan tien, jota pitkin tulemme edellisen rinteen yli kylään.
Oman aspektinsa tuo se, että alhaalla Lazurkojen kylässä ilmassa on tunnistettavissa voimakas lehtikuusen tuoksu, joka on hyvin miellyttävä. Täällä korkeuksissa ohuemmassa ilmassa sitä tuoksua ei ole, vaan raikas tuuli tuo paahtavaan helteeseen mukavaa vilvoitusta.
Erilaiset kasvit ovat peittäneet entistä kaivosta ja huipulla on kauniita kukkia jänisten ja kauriiden syötäväksi.
Siihen suuntaan, jonne vuori jatkuu metsäisenä, on vuoren kasvisto yllättävänkin runsas.
Lähdemme tulemaan alaspäin vuorelta. Pari teinityttöä on kivunnut ylös vuoren rinteelle, jotta onnistuisivat saamaan internetyhteyden puhelimillaan, sillä se ei onnistu alhaalla kylässä kaikilla puhelimilla.
Käymme vielä vuoren rinteellä kulkevan tien toisella puolella olevilla pystykuiluilla. Niiden hirsikehikot ovat vielä kunnossa, joten kuiluun voisi pudota syvällekin. Muutamassa paikassa näkee sortuneita vaakakuiluja. Kaivoksen elämä kaivoksena on päättynyt ja kasvillisuus valtaa pikkuhiljaa rinteitä.
Toivoisin myös turistien löytävän tämän paikan, sillä täällä yhdistyy Venäjän historia, luonnontiede ja virkistäytyminen.
Lazurskojen kaivos sijaitsee Lazurkan kylässä Altain vuorella. Se on ollut Venäjän keisarikunnan aikainen korkealla vuoristossa sijaitseva kaivos.