Kuvaus siitä, mitä paluumatka Rubtsovskista Moskovaan oli todellisuudessa.
Maalasin todella harmaita mielikuvia paluumatkastamme Rubtsovskista Barnauliin ja sieltä edelleen Omskiin. Matkahan olikin todella iloinen yllätys, ainakin ensimmäisen vuorokauden kohdalta.
Kellon käydessä nyt hieman yli kahta yöllä, päätinkin kaivaa läppärin esille.
Ensin Rubtsovskista Barnauliin
Taksimatka anoppilasta ei tuonut suuriakaan yllätyksiä, lähinnä viihdettä koko sen noin kahden euron arvosta, mitä matka maksoi.
Säiden keskustelun lisäksi keskustelu liittyi tietenkin arvaukseen minun kansallisuudestani.
Kova helle on kaikkien mieleen, siinä suhteessa lienee isokin ero Suomeen, sillä mittarin näyttäessä ulkona 35 astetta, tuumailee kuljettaja ”normalnja”, eli ettei asia oikeastaan tavanmukaisemmin voisi ollakaan.
Minun kansallisuudestani kuljettaja avautuu myöskin, kysyen olenko saksalainen? Saksalainenhan on se normi veikkaus ulkomaan kieltä vastaan tulevan kohdalla Rubtsovskissa, sillä sotavankeja ja niitä, jotka jäivät sitten asumaan Rubtsovskiin, on ollut suurehko määrä.
Junamatka Rubtsovskista Barnauliin taittui mukavan leppoisasti, tosin todella hikisesti, sillä vanha makuuvaunu toimittaa päivällä myös päivävaunun roolia, mielestäni jopa tietyllä tyylillä, joka on positiivinen.
Neljän hengen umpivaunun loosiin, kun on alapeteille tehty istumapaikkojen numerointi kuudelle henkilölle.
Matkaseuraksi saimme kaksi vanhempaa rouvaa, sekä yhden keski-ikäisen naisen loosiimme. Lisäksi viimeisen tunnin ajaksi kantoi yksi sotilas rinkkansa vaunun yläpetille jatkaen itse matkaansa käytävälle juttelemaan reilun kymmenen sotilaskolleegoidensa kanssa. Vaikka miehillä olikin siviilivaatteet yllä, niin venäläisen sotilaan erottaa aina joukosta.
Esimerkiksi rinkat ja muut tavarat kulkivat nimittäin käytävällä tyyliin sotilaiden välisenä ketjuna, tavarat ulos kantaen.
Toinen vanhemmista rouvista ei pistänyt ollenkaan pahakseen, että olin ulkomaalainen, junamatkan loppuosan aikana hän arvailikin kohteliaasti minun olevan saksalainen ja ammatiltani valkokuvaaja, sillä otin kuvia matkan varrella mukavan näköisistä yksityiskohdista.
Käymme matkaan Barnaulista Moskovaan
Odottelemme ainoastaan 40 minuuttia Barnaulin pääteasemalta Moskovaan lähtevän junan ovien avautumista. Aika menee leppoisasti auringon laskiessa mailleen ja helteen helpottaessa ulkosalla.
Kun pääsemme junaan, on vaikutelma se, että banja on jäänyt lämmittämättä huonommin, sillä päivän aikana on ratapihalla seisoneeseen vaunuun paistanut aurinko sen verran huolellisesti, että hiki virtaa, vaikka vaunun ovet ja tuuletusikkunat ovat auki.
Matkaseuraksi täyteen vaunuun tuli muun muassa nuorten neitosten maahockey -joukkue ja he matkustavat junassa kanssamme Kazaniin saakka. Mietin sitä, onko joukkueen johto kouluttanut heidät käyttäytymään edustusryhmänä, vai onko junassa lauma kikattavia teinityttöjä?
Varsinainen yllätys
Varsinaisen yllätyksen tarjoaa vaunu itsessään.
Toki olin huomannut jo ulkona, että vaunu on joko uusi, tai vasta kunnostettu ihan lähiaikoina.
Vaunussamme on nimittäin joitakin sellaisia tunnusmerkkejä, joita venäläisissä junanvaunussa näkee lähinnä ulkomaanliikenteen vaunuissa, jotka ovat Siemensin käsialaa.
Esimerkiksi vaunun päätyovi on soikea ja sen on ruskehtavaa lasia, siis tyylikäs.
Myös lattiamatot ovat miellyttävän vihertävät, muistaakseni olen nähnyt samankaltaista jossakin muualla, ehkäpä Suomessa?
Varsinainen yllätys tuli silloin, kun veturi kytkettiin vaunuihin ja se alkoi syöttämään virtaa.
Suurimpana yllätyksenä todella tehokas jäähdytyslaitteisto hyrähti käyntiin ja vaunun lämpötila alkoi laskea alaspäin. Äkkiä ikkunat kiinni, sillä tällaista yllätystä en olisi uskonut halvimman hintaluokan junaan Venäjällä, matkustamme nimittäin jälleen vaunussa, jossa ovet ovat ihmiset nukkuvat sermeillä erotetuissa osissa, päällekkäisissä vuoteissa, kuten moni suomalainen on tottunutkin.
Mutta käytävän toisella puolella on vuoteet päällekkäin kahdelle henkilölle, eikä tällaisten kuuden hengen loosien välillä ole ovia.
Tämä vaunutyyppi ei todellakaan soveltuisi kaikille suomalaisille matkantekoon.
Olen jostakin syystä niin iloinen juuri tällä hetkellä, etten pysty nukkumaan, vaan päätin kirjoittaa pienen pätkän tekstiä siitä, miten mukavasti matka menee.
Tällä helteellä on ilmastointilaite erityisen tervetullut, eikä tietyiltä osin suhteellisen tyylikäs vaunu ainakaan heikennä matkafiiliksiä.
Juna pysähtyy jollekin vilkkaammalle asemalle. Hitsaamattomien kiskojen tasainen ja rytmikäs kolke lakkaa hetkeksi, kun junaan nousee uusia matkalaisia.
Nyt tämä vaunu on varmaankin viimeistä paikkaa myöten täynnä, kuten venäläiset pitkän matkan junat aika usein ovatkin.
Mutta on aika käydä unten maille ja toivottaa taivaalla loistaville tähdille ja kuulle hyvää yötä.
Olen nimittäin varmasti ainoa valveilla oleva henkilö tässä junan vaunussa. Konduktöörikin lienee nukkumassa omassa mukavassa kopissaan vaunun etupäässä.