Edellisessä kirjoituksessani tästä aiheesta kerroin menomatkastamme Altai-vuorelle.
Tämä on ensimmäinen jatko-osa siihen ja muitakin jatko-osia kirjoitan, kunhan ehdin käsitellä kyseiseen aiheeseen liittyvät runsaslukuiset kuvat ja tarkistaa erilaiset lähdetiedot.
On helteinen perjantaipäivä Altai-vuorella. Olemme juuri saapuneet Zmeinogorskin kaivosmuseoon, jonka löytäminen ei ollut aivan yksinkertaista.
Ystävämme Anna kysyi tietä ensiksi 10,5 tuhannen asukkaan kylän opetustoimen toimistosta ja matkalla vielä kerran kaivoskylän raitilla kulkevalta naiselta.
Mieleeni tulee suomalainen kaivospaikka Outokumpu, jossa sielläkin meno on hiljentynyt kaivostoiminnan ehdyttyä.
Tosin Zmeinogorskissa puhutaan paljon pidemmästä aikajänteestä, sillä Zmeinogorsk on ollut merkittävä kullan, hopean, pronssin, kuparin ja lyijyn tuottaja jo Tsaarin Venäjällä.
Kuparikaivoksilla on kuparipitoisuus ollut 28,8% ja aikoinaan on otettu vain muutamia muita metalleja talteen noissa kaivoksissa.
Sisämuseo
Kun tulemme museolle, on siellä vain muutamia ihmisiä.
Anna käy kysymässä lippujen hintoja ja maksamme mielellämme ruplamäärän, joka vastaa noin 75 senttiä.
Kun kysyn hiljaisella äänellä, saako museossa valokuvata, alkaa tapahtua.
Olemme saapuneet narsistien taivaaseen, sillä meille tullaan heti esittelemään museon palveluita ja jo heti pyydetään, että kirjoittaisin heidän vieraskirjaansa nimeni, sillä olen museon henkilökunnan mielestä varmaankin ensimmäinen suomalainen, joka käy heidän museossaan, joka on esitteen mukaan rakennettu vuonna 1823-1825, tosin tämän museon osalta ainakin uusi osa on huomattavasti myöhemmältä ajalta.
Se on saanut uuden nimenkin 18.5.2010, jolloin museo nimettiin Altai-vuorella kaivostoiminnan organisoineen Akinfy Demidovin mukaan.
Siirrymmekin kiertelemään museoon ja päätämme lähteä kierrokselle ilman opasta, sillä museon pääjohtaja tuli myöskin ilmoittamaan, että voimme aina halutessamme kysyä heiltä mistä tahansa asiasta. Venäläinen ystävällisyys ja vieraanvaraisuus, jonka olen huomannut niin monessa kohtaa, kun olemme Viipuria ja Pietaria kauempana, on täälläkin ihmisten käytöstapa.
Museossa on niin paljon eri aikakausia, ettei lisätilat tekisi ollenkaan pahaa tälle museolle, mutta ilmeisesti lähinnä sponsorirahoin toimiva paikka ei pysty investoimaan kaikkeen.
Tässäkin asiassa huomaan ihme kyllä yhtäläisyyttä Suomeen.
Näyttelyt
Museon näyttelykierroksen aluksi tulee vastaan kilpikonnan pää, jonka he olivat saaneet lahjaksi kuubalaisilta vierailijoilta, kun poliittiset suhdanteet olivat toisenlaiset.
Alussa esitellään myös erilaisia kivilajeja, joita jo suljetuissa kaivoksissa on louhittu.
Itseasiassa nämä kivet kuuluvat näyttelyn osaan 3, mutta tilanahtauden vuoksi kulkureitin loogisuus on päässyt katoamaan tässä kohtaa.
Näissäkin kivissä historia yltää 1800-luvulle, sillä muistin Altailta tuotua kiveä olleen nähtävillä esimerkiksi Eremitaasissa, Pietarissa.
Myös maailman taloutta vähänkin tietävät ihmiset tietävät Altai-vuoren seudun merkityksen entisen Neuvostoliiton ja nykyisen Venäjän viennissä. Museossa kerrotaankin alueen kaivosteollisuudesta hyvin pitkällä aikajänteellä.
Arkeologisessa hallissa mennään alueen historiaan, joka ulottuu aikaan ennen ajanlaskumme alkua.
Neuvostoliittolaiset arkeologit olivat esimerkiksi kalastamaan mennessään törmänneet Altain vuoristossa hevosen kuolaimiin, jotka olivat ajalta ennen ajanlaskumme alkua.
Samoin näyttelyssä oli esillä muutakin kyseiseltä alueelta löytöä seuranneissa kaivauksissa löytyneitä esineitä.
Hyvin mielenkiintoinen oli muun muassa kuvaus esi-ihmisestä, sekä tietenkin alueen eläimistön luulöydökset.
Toisessa näyttelyn osassa oli esillä uuden teknologian luomista Venäjällä ja alueen kehittyminen.
Aivan oikeutetusti loogisen kävelyreitin aluksi tuli esille kaivosteollisuuden tarvitsema rikastamo, jonka sammutusjärjestelmää ja laitosta itseään esiteltiin pienoismallein.
Hyvin mielenkiintoisena pidin Pietarilaisen Beijerin tehtaan tuotantoa oleva pullotuskone, jonka valmistaja on insinööri Butler. Laitteessa oli annostelija neljälle eri pullolle samaan aikaan, joten se lienee ollut tehokas kone aikanaan.
Muutoin tässä osassa esiteltiin vaurauden muodostumista muun muassa samovaarien muodossa ja kehityskaarta tuohijalkineista kangaspuiden kautta nykypäivään.
Näyttelytilassa kolme esitellään niin malmeja ja muita kaivannaisia. Epämetalleista kaivannaisista louhitaan esimerkiksi graniittia ja timanttia, sekä malmimineraaleja, joita esiintyy Altain vuoristossa.
Viimeistään täällä selviää jokaiselle ihmiselle, joka käy Altai-vuorella, että kysymyksessä on sananmukaisesti kultavuori, jota sana Altai myös tarkoittaa.
Kun tulemme tilan viimeisimpiin sokkeloihin, on ensiksi oikealla saha, jollaisia on käytetty aikoinaan kiven sahauksessa.
Vain hieman eteenpäin ja vastassa on tuttu kasvo Venäjällä ja monessa muussakin entisen Neuvostoliiton alueen maassa. Täällä VI Lenin on joutunut kuitenkin hyvin syrjäiseen nurkkaan.
Museon ulkonäyttelyssä on esillä erilaisia kaivoskoneita ja -laitteita. Niiden samankaltaisuus niihin laitteisiin, mitä on nähnyt Suomessa, tuo joitakin mielleyhtymiä.
Täällä on esillä myös vanhan kaivosalueen linnoituksen vartiotorni, josta seurattiin, kuka on tulossa alueelle.
Kerron seuraavissa Altai-vuorta koskevissa blogikirjoituksissani tarkemmin muun muassa mielenkiintoisista käynneistämme yhteensä kolmella eri kaivoksella.