Tämä on kesän 2018 Siperian matkani paluumatkan matkakuvaus väliltä Jekaterinburg-Kazan.
Ural-vuori hallitsee tätä osuutta.
Jekaterinburgista olen kertonut jo aiemmin, sillä kävimme siellä ystäviemme luona menomatkalla Rubtsovskiin aiemmin kesällä.
Edellinen matkapostaukseni kertoo matkasta Rubtsovskista ensimmäisen vuorokauden osalta.
Tarina jatkuu myös tämänpostauksen jälkeen.
Lopussa pieni kattaus kuvia, jotka aukeavat uuteen ikkunaan.
Toivottavasti nautit lukemastasi ja jaat linkin ystävillesi, jotka ovat mahdollisesti kiinnostuneita aiheesta!
Paljon pitkiä junia ja matkustajia
Maisemat ovat muuttumassa Siperian aroista koivuvaltaisemmiksi ja pellot, jotka lainehtivat lähes valmista viljaa alkavat muuttumaan silmänkantamattomista kukkuloiden halkomiksi ja metsäisemmiksi.
Täydessä junanvaunussa ihmiset nauttivat matkasta juuri siten, kun olen tottunut näkemään venäläisten nauttivan matkastaan, eli he syövät, juovat teetä ja nukkuvat.
Monet ihmiset ovat kysyneet minulta, kannattaako ottaa oma pullo matkaevääksi junamatkalle Siperiaan.
Vastaus riippuu täysin siitä, mitä siinä on sisällä.
Jos pullossa on vettä, tai jotakin muuta alkoholitonta juomaa, niin ehdottomasti kyllä, sillä junassa tarvitaan nestettä ja mineraaliveden lisäksi ihmiset hakevat lähes kiehuvaa vettä samovaarista, joka sijaitsee konduktöörin osaston vieressä, siis junan jokaisessa vaunussa.
Tällä matkalla kovinta ääntä vaunussa on pitänyt teini-ikäisten tyttöjen maahockeyjoukkue, joka on matkalla turnaukseen Kazaniin.
Tietenkin heidänkin ääntään olisi saanut hiljemmaksi, jos olisi mennyt valittamaan asiasta konduktöörille, mutta ilmeisesti he olivat kokeneita turnausmatkustajia. Häiriö oli juuri sen verran pahempi, kuin siedettävä, ettei kukaan viitsinyt heistä alkaa valittelemaan.
Saavumme upeaan Jekaterinburgiin
Toisen yön aamuyön puolella on tekninen pysähdys hieman ennen Jekaterinburgia.
Hieron silmiäni, sillä en ole uskoa sitä, mitä näen. Loka-autot tyhjentämässä junamme septisäiliöitä aamuyöllä Jekaterinburgia edeltävällä asemalla.
Täällä on helpointa järjestää turvallinen kuorma-autoliikenne junan vieressä, joten paikka ei ollut se ihmettelyn aihe.
Ihmettelen sitä, että Venäjällä otetaan ympäristöasiat niin tosissaan, ettei säiliöitä avata pitkillä taipaleilla ja lasketa jätteitä ratapenkalle. Näinhän virolaiset tilausbussin kuljettajat tekivät vielä kymmenen vuotta sitten ajaessaan moottoritiellä Tšekin maalla.
Olen hyvin iloinen venäläisten tavasta hoitaa asia.
Kun lähestymme Jekaterinburgia, näen jälleen kerran sen kauneuden, minkä tämä iso kaupunki valoineen tekee junan laskeutuessa laakson pohjalle, jossa kaupunki sijaitsee.
Eri värit taivaalla, pilvenpiirtäjien lentoestevalot ja muutkin suuren kaupungin merkit, jotka puuttuvat lähes tyystin suomalaisista kaupungeista.
Lentoestevaloille Jekaterinburgissa on pari luonnollista selitystä. Ensinnäkin kaupunki on laakson pohjalla ja lentokenttä on vain noin kymmenen kilometrin päässä kaupungista.
Toiseksi Jekaterinburgissa on haluttu näyttää, että kysymyksessä on rikas öljykaupunki ja pilvenpiirtäjiä on runsaasti.
Pitkä pysähdys vilkkaassa junaliikennekaupungissa
Jekaterinburgin pysähdys on tunnin mittainen. Lieneekö syynä sitten se, että Jekaterinburg on tarkoitettu RZD:n liikenneverkossa junan vaihto kaupungiksi, vai mikä?
Juuri ennen junaamme on tullut yksi yöjuna idästä ja meidän junamme saapumisen jälkeen saapui heti yksi 17 makuuvaunun, eli karkeasti 680 matkustajan juna idästä.
Myös aamuyön tunteina saapuu pitkän matkan junia vilkkaalle risteysasemalle
Tämä juna jatkaa matkaansa ennen meitä, kuten myös se toinen idän (pohjoisen ja lounaan väliltä) suunnasta tullut juna.
Lännestä, eli etelän ja luoteen väliltä on kerennyt tulla jo yksi pitkän matkan juna asemaa lähimmälle raiteelle. Mentyäni junaan, huomaan, että kauimmaisilla raiteilla asemasta katsoen on vielä yksi juna lisää valmiina lähtöön.
Kun tähän lisätään ne lukuisat tavarajunat, jotka kulkevat aseman läpi, voidaan sanoa, että Jekaterinburgin asema ei nuku koskaan.
On aika mennä nukkumaan, sillä meidän junamme lähtee Kazanin suuntaan ja Jekaterinburgin ja Kazanin väli on mielestäni se kaikkein upein reitti matkustaa Siperiasta Moskovaan.
Mielestäni nimenomaan Jekaterinburgin ja Kazanin väli, vaikka todella hätkähdyttävä Volga-joki tuleekin vasta heti Kazanin jälkeen.
Siitäkin huolimatta suosittelen jokaiselle tämän välin ja tässä nimenomaisessa suunnassa matkustavalle on mielestäni paras hetki unille sen jälkeen, kun on käynyt ottanut pieneen olkalaukkuun passinsa ja junalippunsa ja käynyt kävelemässä hieman Jekaterinburgin rautatieaseman laiturilla.
Aamuyön hetki on hyvä siihen, sillä jo kolmen tunnin kuluttua alkaa koko tämän matkan maisemallisesti kauneimmat osuudet.
Matkalla Jekaterinburgista Kazaniin ylitetään Ural-vuori ja siksi tällä osuudella on useita tunneleita ja laskujeni mukaan 6 todella vanhaa rautatiesiltaa.
Kauniita siltoja ja tunneleita
Rata ja sen sillat ovat rakennettu pääosin vuosien 1914-1918 välillä. Tänä aikana rakennettiin7 siltaa. Rakennustöissä käytettiin unkarilaisia, itävaltalaisia ja saksalaisia ensimmäisen maailmansodan sotavankeja.
Kertomusten mukaan rakentamiseen tarvittavat kivet tuotiin Ufa-jokea pitkin rakennuspaikoille ja tästä tulee myös nimi yhdelle kaupungille matkan varrella. Krasnoufimsk, eli Punainen Ufa kertonee jotakin myös siltojen valmistumisajankohdasta.
Veikkaisin, ettei Krasnoufimsk -nimistä kaupunkia ole perustettu Venäjän tsaarin vallan aikana.Nämä sillat on suojeltu sotilaskohteina ja niiden ympärillä on kieltoalueet, joiden sisäpuolelle ei saa mennä.
Siksipä lieneekin järkevintä käyttää opastettuja siltavierailuretkiä, jos haluaa käydä tutustumassa näihin italialaistyyppisiin siltoihin.
Venäläiset tietolähteet pitävät hieman ihmeenä, että Venäjän vallankumouksen aikana saatiin työt tehtyä niin nopeasti. Rata mutkittelee Ural-vuoristossa siten, että oma veturimme on näkyvissä useissa eri kohdissa edessämme. Huikaisevan kauniit vuoret ovat tämän matkapäivän teemana.
Mietinkin sitä, että näihin paikkoihin pitäisi lähteä tutustumaan tarkemmin.
Vaunussamme on rauhallista, sillä nuorten neitosten maahockeyjoukkueen jäsenet ovat pääosin nukkumassa. Heidän joukkueensa johtaja käy jakamassa reilua tuntia ennen saapumistamme Kazaniin jokaiselle pelaajalle valkoisen pillerin.
Ihmettelen hieman sitä, että kahdesta äänekkäästä tytöstä toinen näyttää ottavan pillerin heti pois suustaan, kun joukkueen johdon silmä välttää. Tämä saa mielikuvitukseni ajattelemaan, mitäköhän ainetta nautitaan ennen turnausta?
Saavumme pian Kazaniin ja maahockeyjoukkue jää sinne. Heidän paikalleen junaan tulee uusia matkustajia ja matkamme jatkuu.
Samoin jatkuu tämän matkan kertomukseni seuraavassa postauksessa, mutta alla pääset katsomaan kuvia tältä matkaosuudelta. Kuvat aukeavat suurempaan ikkunaan.