Jalkapallon MM on suuri imagotapahtuma
Niin kuin kaikki hyvin tiedämme, antoi kaikkitietävä Kansainvälinen jalkapalloliitto Fifa lajin maailmanmestaruusturnauksen järjestettäväksi Venäjälle vuonna 2018.
On ollut hyvin mielenkiintoista seurata kisoja hieman eri näkökulmasta, kuin urheilua fanaattisesti seuraavat, tai Venäjän mielellään kaiken pahan kotimaaksi tulkitsevat asian näkevät.
Venäjälle tämä on erinomainen tilaisuus osoittaa sellaisillekin ihmisille, jotka näkevät maan aina negatiivisena, eivätkä itse halua koskaan mennä käymään Venäjällä, että asioissa on myös toinen puoli.
Kansainvälisyyttä
Myös Suomelle olisi ollut tarjolla aivan varmasti enemmän urheiluturistien rahaa, jos sitä oltaisiin osattu kalastaa. Mutta se juna meni ja vihelsi mennessään.
Keskitynkin näkemään asioita turvallisuuden kannalta, sillä huomasin jo useita kuukausia sitten, että esimerkiksi Moskovan katukuvassa oli tapahtunut selkeästi ihmisten turvallisuuteen tähtääviä toimia. Ehkäpä parhaimpana metroasemien sisäänkäyntien eteen asetetut laudalla päällystetyt, yhdenmukaiset betonilla täytetyt esteet. Turvallisuus on maksimoitu, sillä kisat halutaan järjestää onnistuneesti.
Ennen kisoja tuli katukuvaan lisää poliiseja ja rautatieasemilla muutettiin kulkureittejä, jotta ihmismassojen hallinta tuli helpommaksi.
Kisojen lähestyessä alkoi myös virittäytyminen kansainvälisten kisavieraitten opastamisen parantamiseen. Moskovan 2016 valmistuneen toisen kehämetron, eli linjan 14 opasteet ovat selkeät ja niissä on kielinä Venäjä ja Englanti. Lippuna käytetään samaa lippuvalikoimaa, kuin käytetään Moskovan Metroon.
Eipä silti, minun mielestäni esimerkiksi Moskova on jo aiemminkin ollut huomattavasti parempi opastamaan ulkomaalaisia turisteja, kuin esimerkiksi Helsinki on Suomessa.
Englanti ei ole virallinen kieli Venäjällä, mutta siitä huolimatta esimerkiksi Moskovassa on lähes joka paikassa tärkeimmät reitit opastettu myös englannin kielellä ja nyt metroasemilla tuli uloskäyntien viereen opasteet, minkä kadun ja minkä metroaseman sisäänkäynnillä vierailija karttaansa katsoo.
Tämä pätee myös aivan toiselle puolelle kaupunkia, kuin missä Luznikin stadion sijaitsee. Sama pätee myös rautatieasemien ulkopuoliseen opastukseen ja jopa junien ovien sulkemisilmoitukseen kuulutuksissa.
Hieman kaupungin ulkopuolella
Kun esimerkiksi Moskovan keskustasta mennään kisojen aikana vaikkapa vain 50 kilometriä ulospäin, tullaankin siihen todellisuuteen, että suuressa maassa on suuret toleranssit jo pienellä alueella.
Ehkäpä oli laskettu, ettei kisaturistit näe rautatieseisakkeen laituria, jossa betoni on pudonnut muutaman neliön alueelta, tai rautatieasemaa, jossa öljyjunan on ehkä teoriassa mahdollista pysähtyä junaohituksen ajaksi, siten, ettei se tuki jalankulkijoitten pääsyä saapuneesta junasta, tai pääsyä lähtevään junaan.
Tuntui nimittäin hieman hurjalta, kun ihmiset alkoivat kulkemaan öljyvaunujen ali, sillä ainakin itse oletin junan lähtevän heti, kun paikalliset turvamääräykset sallivat samaan suuntaan kulkevan junan lähdön.
Itse menimme asemalaitureitten toiseen päähän ja katselimme hetken, kuulutusten kertovan edelleenkin lähestyvästä junasta kummastakin suunnasta. Samaa kertoi myös jalankulkijoille tehdyt liikennevalot, varoituskellot ja kaikki se, millä kyseisellä asemalla voidaan kertoa junan saapuvan millä hetkellä tahansa ja kummastakin suunnasta.
Mutta koska olemme Venäjällä, pelaavat ihmiset peliä, jonka nimi on ”venäläinen ruletti”. Rautateiden matkustajiin sovellettuna se on sitä, että ikään katsomatta kaikki kulkevat matkalaukkuineen kieltomerkeistä huolimatta.
Olemme siis saapuneet kisakaupungista oikealle Venäjälle. jos täällä jää muutama ihmisen junan alle, ei sitä huomioida kansainvälisessä mediassa ja Venäjällä allejäämiset ovat valitettava maan tapa.
Elämä jatkuu, kuten se on mennyt aina ennenkin!